Ennen #bussijuttuja haaveilin rocktähteydestä. Toki myös ennen #bussijuttuja oli aikakausi, jolloin haaveilin olevani merikapteeni, mutta se sitten oli pakko unohtaa mahdottomuutensa takia loppukesästä 2015. Tässä blogiartikkelissa ei kuitenkaan paneuduta tähän merihaaveeseen vaan siihen, minkälaisia vaiheita kävin läpi, kun tavoittelin tätä rocktähteyttä ja tarina alkaa niinkin kaukaa kuin keväästä 2007.
Innostuminen musiikista
Kipinä bändihommaan lähti muistaakseni keväällä 2007, kun luin Lordin historiikkia esitelleen kirjan, vaikkakin jotain lyriikoita yritin kirjoitella jo vuoden 2006 lopulla. Vauhtiin päästiin kuitenkin vuonna 2007. Kesä menikin lyriikoita kirjoitellessa ja bändiä suunnitellessa. Nimiäkin tuli palloteltua jokunen ja koko homma starttasi nimellä "The Dark Madness", jonka jälkeen tosiaan nimi vaihtui useampaan kertaan.
Musiikkityylikin olisi ollut hard rockia, toki muistan kyllä joskus aiemmin bonganneeni termin black metal uskonnon kirjasta, joka herätti jo tuolloin mielenkiinnon. Toki vain terminä. En sitten sen enempää perehtynyt termin saloihin. Ja kun perehdyin, niin skippasin suosiolla koko genren. Ainakin sillä hetkellä.
Alussa halusin olla bändissä laulaja sekä biisintekijä, jonka jälkeen tuli sitten kuvioihin myös mielenkiinto kitaransoittoa kohtaan. Tämän johdosta aloin lopuilla musatunneilla ottamaan tuntumaa musan ja kitaran saloihin. Tämä valitettavasti jäi kesken, koska tuohon aikaan meillä musiikkitunnit loppuivat ja seiskaluokalle. Vuoden 2009 aikana päätin kuitenkin keskittyväni vain kitaransoittoon. Oikeasti laulaminen ja soittaminen yhtä aikaa on todella hankalaa.
Noh, Lordin vanavedessä aloin myöhemmin tutustumaan raskaamman musan bändeihin, joista eka taisi olla Children of Bodom. Muistelisin kuulleeni jossain listaohjelmassa heidän Everytime I Die kappaleen, jonka johdosta olin aika myytyä miestä.
Vuoden 2007 loppukesästä tutkimusmatkani jatkui myös mörköhevin pariin, kun törmäsin vahingossa YouTubessa norjalaiseen black metallin suuruuteen eli Immortaliin. Tämä kipale oli ilmeisesti "virallinen" musavideo, joka oli kuvattu Wackenissa.
Vielä tuossa vaiheessa mörköhevi ei ihan hirveästi sytyttänyt, vaikkakin tämä Immortalin video saikin aikaan sellaisen VAU-efektin, joten kevennettiin tahtia tutustumalla mm. Stratovariukseen. Lyriikoiden teko jatkui, mutta vielä tuossa vaiheessa en uskaltanut vanhemmiltani kysellä soittokamoja. Raskaammasta rokista alkoi myös kotimainen Kotiteollisuus iskemään. Myös sieltä otettiin vaikutteita lyriikoihin. Varsinkin Kotiteollisuutta tuli luukutettua jossain vaiheessa ihan urakalla.
Hiljalleen black metal alkoi avaamaan salojaan ja kevään 2008 aikana alkoivat ilmestymään kuvioihin Dimmu Borgirin vanavedessä mm. Venom, Gorgoroth, Horna ja Ajattara. Varsinkin Dimmu Borgirin kautta sinfoniset elementit tekivät todella suuren vaikutuksen, ja ajattelin haluavani tehdä tämmöistä.
Myös kesä 2008 taisi mennä lyriikoita kirjoitellessa ja en ole ihan varma tästä, mutta jotenkin vanhempani äkkäsivät nämä tekstit myöhemmin syksyllä, tai sitten muuten vain koko homma tuli puheeksi, niin joka tapauksessa keskustelu johti siihen, että minulle hommattiin ensimmäinen kitara Anttilasta.
Kyseessä oli halpa kitara, eli Williamsin elektroakustinen kitara, jonka saatua aloin opettelemaan kitaransoiton saloja. Toki alku oli todella hankalaa, mutta siitä se hiljalleen lähti etenemään. Muistelisin, että Kotiteollisuuden biiseistä opettelin perusteita. Eka täysin opeteltu biisi oli Iankaikkinen, jonka jälkeen opeteltiin mm. biisit Minä olen, Kivireki ja Arkunnaula. 2008 kesällä ja loppuvuodesta muuten luukutettiin taas Kotiteollisuutta ihan urakalla. Ja sitten tasapainotettiin vähän mörköhevillä koko hommaa.
Jotain yksittäisiä omia kipaleitakin yritin viritellä, mutta niistä ei tullut oikeastaan mitään. Kirjoitin tabeja paperille ja myöhemmin sitten Power Tab-ohjelmalla. Varsinaisesti vuoden 2009 alussa aloin opettelemaan säveltämisen saloja, tosin kovan itsekritiikin takia myöhemmin poistin ison osan näistä tekeleistä, kun koin etteivät biisit olleet riittävän hyviä. Keväällä oli kaksi sävellysaaltoa ennen heinäkuuta. Ennen tätä sain toisen kitarani, joka oli myös Williamsin, mutta nyt kyseessä oli jo ihan oikea sähkökitara.
Kesä 2009 oli tosiaankin säveltäjänä minulle kulta-aikaa, vaikkakin jälkikäteen tarkisteltuna tuon aikakauden biisit olivat aika kämäsiä. Mutta ne olivat ensimmäisiä, joita kehtasin ylpeydellä kuunnella - ainakin sillä hetkellä. Kappaleet itsessään oli hyvin pitkälti Emperor-henkisiä black metal biisejä. Loppuvuodesta luomisvimma jatkui. Emperor oli muuten Dimmu Borgirin ohella toinen niistä bändeistä, mikä osui ja upposi. Varsinkin musiikin aggressiivinen tykitys.
Myös bändin nimeä vaihtelin ja vuoden 2009 lopulla se taisi olla sellainen kuin Palus Epideriamium, joka tarkoitti tautien suota ja oli napattu kuun yhden suon nimestä. Jossain vaiheessa kulunutta vuotta bändin nimi oli myös Gorothour ja Crematorium. Musan lisäksi aloin myös harjoittelemaan kotisivujen tekemistä Microsoft FrontPagella ja käyttämään media-alan opintoja mm. levynkansien suunnittelussa.
Vuosi 2010 oli sitten mullistusten vuosi musiikin suhteen, kun aloin treenaamalla treenaamaan kitaransoittoa, soolojuttuja yms. Toki tämä oli sykleissä, eli ainakin neljästi vaihtelin genreä power metalin ja black metalin välillä, ennen kuin samaisen vuoden lopulla päätin lopullisesti haudata koko genren.
Treenaaminen itsessään ei todellakaan ollut helppoa, sillä houkutuksia kaikkeen muuhun oli enemmän kuin itse varsinaiseen treenaamiseen. Toki silloin kun treenattiin, niin silloin treenattiin kunnolla ja useita tunteja. Ja totta kai tein samalla myös power metal biisejä, jotka olivat vahvasti Stratovarius-henkisiä. Tämä taisi olla viimeisin vuosi musiikillisen luovuuden suhteen pitkiin aikoihin...
Vuoden 2011 aikana alkoi sävellyskynä ruostumaan ja pahasti. Joitakin yksittäisiä biisejä saatoin tehdä valmiiksi asti, mutta lopulta itsekritiikin takia poistin nämä. Yksi biisi harmitti jonkin verran, mutta sitä en valitettavasti saanut enää takaisin. Olisi kannattanut miettiä ennen kuin tekee mitään poistoja.
Tästä ruostumisestani huolimatta päätin pyhittää 2011 kesäloman pelkästään kitaransoitolle, mutta toisin kävi. Treenasin kyllä, mutta treenaus koski pelkästään kotisivujen tekemistä. Toki soittelin kyllä kitaraakin, mutta en samalla tavalla kuin esimerkiksi vuotta aiemmin. Toki elin myös musiikillisen luovuuteni suhteen isoa taantumaa. Biisejä ei syntynyt siihen tahtiin kuin vuotta aiemmin, mikä harmitti ja ärsytti paljon.
Lopulta vuoden 2011 lopulla sitten ajattelin bändihomman tulleen tiensä päähän. Ajattelin ryhtyväni rocktähden sijaan mainosalan yrittäjäksi, johon aloin myös satsaamaan. Onneksi sitten seuraavan vuoden alussa tulin järkiini ja hautasin tämän haaveen, kun sain päähän ryhtyä merimieheksi/ merikapteeniksi. Tätä kohtaan minulla oli itse asiassa suurempi mielenkiinto kuin rocktähteyttä tai yrittäjyyttä kohtaan.
Noh, rocktähteyttä yritettiin uudelleen lämmitellä henkiin, kun luulin saadun masennusdiagnoosin tuhonneen tulevan urani merenkulun parissa.
- Walking cliché (29.10.2012)
- Huominen pelottaa… (28.10.2012)
Noh, aloittelin terapiakäynnit 2012 marras-joulukuun aikana, jossa terapeutti halusi laittaa minut kuosiin ja saada minut merille, jonka tiimoilta elämääni palasi palo, mutta tuossa vaiheessa vain huhtikuun loppupuolelle saakka. Onnistuin nimittäin löytämään kauan etsimäni tiedon siitä, että sairastamani sairaus voisi mahdollisesti muodostua esteeksi alalle pääsyyn.
- Täällä taas! (19.4.2013)
"Haave" melkein toteutuu...
Edellä mainitun artikkelin löydettyäni palattiin takaisin rockmaailmaan ja rocktähteyden tavoitteluun. Merenkulusta "luopuminen" harmitti ja se harmitti paljon, mutta asia oli vain hyväksyttävä, joten aloin treenaamaan, tekemään biisejä, miettimään bändille nimeä yms. Lokakuussa päätin alkaa etsimään vakavissani porukkaa bändiini ja tein lukuisia ilmoituksia eri alustoille ja näitä olivat mm. Suomi24, Mikseri.net ja Muusikoiden.net.
Yllä olevaan kategoriaan olen listannut kaikki tämän bändiprojektin blogiartikkelit ja uutisartikkelit, joita kirjoitin muistaakseni ainakin lokakuun loppuun saakka. Tuota siis piti kyllä päivitellä myöhemminkin, mutta ajanpuute ja mielenkiinnon puute, joka johtui vaikeasta elämäntilanteestani, vei halun raportoida yhtä ja samaa. Hauskinta oli se, että varsinaiset isot tapahtumat alkoivat blogin kirjoittamisen "tauottua".
Noh, marraskuun alkupuolella löytyi vihdoinkin soolokitaraan kaveri Kemistä, joka oli innoissaankin tästä touhusta. Ehkä vähän liiankin, nimittäin hän omi tekemäni biisin itselleen ja oli yksin lähdössä äänittämään sitä. Taisi myös olla sillein, että hän olisi tehnyt tämän äänityksen riippumatta mikä oli minun tilanteeni ja ajan riittävyys.
Olin joutumassa sessiomuusikoksi ja ulos omasta bändistä. Noh, lopulta tiemme erkaantuivat erään useamman tunnin kestäneen Facebook keskustelun myötä. Keskustelu kävi välillä aika kuumanakin. Musiikillisia erimielisyyksiä meillä ei ollut varsinaisesti.
Mainintana vielä se, että jos en nyt väärin muista, niin löysin bändiini myös basistin, mutta kitaristin erottamisen jälkeen taisin myös tämän basistinkin erottaa. Alle julkaisen viestinvaihdon, jonka kävimme tämän ex. kitaristin kanssa Facebookin messengerissä.
Kuten huomasitte, niin annoin tekemäni biisin nyt tälle entiselle kitaristille. En tosin tiedä, onko tehnyt sille mitään sen jälkeen. Muistelisin kyllä, että taisin kierrättää kyseisen biisin jotain melodioita/ riffejä myöhemmissä biiseissäni. Myöhemmin marraskuun aikana aloimme "pyörittämään" tätä bändihommaa kavereiden kanssa, joka oli jo sitten oma lukunsa.
Alkuhuuman jälkeen mielenkiinto lässähti. Ainoa joka oli suurimman osan ajasta se aktiivisin osapuoli, niin olin minä. Minä nimenomaan halusin viedä juttua eteenpäin. Alla muutama esimerkki, joihin toivoin reaktioita, mutta jotka eivät taas osaltaan saaneet sitä.
Bändin nimeä mietittiin ja palloteltiin, kunnes lopulta taisin ottaa ohjat omiin käsiini ja alkuvuodesta 2014 nimeksi muotoutui Dream Symphonies, joka nimenä oli peruja vuodelta 2010, tosin pienen muutoksen kera. Tuolloin tuo nimi taisi olla "vaatimattomasti" vain Dream Symphony, joka osaltaan oli mukaelma jenkkijätti Dream Theaterin nimestä.
Genreksi valikoitui progemetalin ja power metalin sekoitus, vähän samaan tapaan kuin Symphony X:llä, joka oli itselleni yksi isoimmista esikuvista tuolloin. Ja soppaan piti saada myös vähän tuttua ja turvallista Kotiteollisuutta.
Toki ennen tätä virallistamista, kerkesin tekemään makuuhuonedemon Gorothourille yksin, joka on ironista kyllä samalla viimeisin demoalbumi, jonka olen tehnyt. Tosin muistelisin suunnitelleeni alkavamme tekemään bläkkistä joko tämän nykyisen kokoonpanon ja/tai toisen kokoonpanon kanssa. Lopulta jäi tekemättä.
Kaikkiaan tuolle demoalbumille tein kolme suomenkielistä kappaletta, jotka olivat genrelle tyypilliseen tapaan huonolaatuisia. Jos joku kiinnostui, niin voi käydä kuuntelemassa Ashmedain YouTube-kanavalta. Mainitana vielä se, että vuoden 2021 aikana alkoi taas bläkkis kiinnostamaan, mutta jonka lopulta kuoppasin viime vuoden lopulla, kun jaksanut olla kaikkea mahdollista ja mahdotonta vihaamassa. Oikeasti se alkoi vaikuttamaan omaan mieleenikin jo!
Omilleni muutettuani jatkui kokoonpanon kasaus ja sanoitusten teko. Ja tietty säveltäminenkin. Jossain vaiheessa kevättä teimme päätöksen, jossa minä olisin ainoa kitaristi, mikä toisaalta toimi paremmin kuin homma kahdella kitaristilla.
Koska laulukieleksi oli jo bändin nimenkin mukaisesti valikoitunut englanti, niin halusin saada kieliopillista apua ex. tyttöystävältäni, jolla oli huomattavasti paremmat englannin taidot kuin minulla, joten pyysin häntä oikolukemaan tekstejäni. Ja suuressa viisaudessa tein jostain syystä teksteihin "korjauksia", jotka olivatkin sitten jo pielessä.
Sain kyllä korjausapua kieliopillisissa asioissa, mutta sitten apua tuli vähän kaikkeen muuhunkin, eli itse tekstien sisältöihinkin. Milloin oli liikaa numeroita tai vaikeita ja epäselviä ilmaisuja. Tätä en pyytänyt, mutta en kehdannut mainita, että nyt toinen saattoi ehkä vähän astua varpailleni.
Loppujen lopuksi sessioista jäi yksi teksti pöytälaatikkoon keskeneräisenä, kun sen kanssa ei päästy yhteisymmärrykseen. Sain myös ehdotuksen vaihtaa kielen suomeksi, vaikka oma idea oli nimenomaan lähteä tavoittelemaan kansainvälisiä apajia. Ja taisin saada myös kommentin vaikutteiden matkimisesta, vaikka puhuin musani olevan sen ja sen henkistä.
Muistelisin tekstien pitäneen sisällään paljon itseinhoa, sillä pidin itseäni aikamoisena hirviönä. Tämä kaikki kumpusi siis vuoden 2013 vaikeasta lopusta. Heh. Tuolloin pidin itseäni hirviönä. Nykyään lähinnä kävelevänä vitsinä. Myös merihaaveen kaatuminen keväällä 2013 tuli purettua teksteihin. Tuolloin jo kirjoitin, että onko tämä sittenkään se minun juttuni.
2014 kevään aikana kehittelin myös uuden logon bändilleni pieneksi piristysruiskeeksi. Muistelisin ylemmän jääneen käyttöön. Fontin käyttämiseen pyysin jopa ihan luvatkin, jotka sain ja päälle vielä tsempit tuleviin koitoksiin.
Kevään mittaan avasin myös kotisivut bändille, joita myös kihnutettiin pitkään. Toki tässä alla ei ole se viimeisin ulkoasu, joka jäi käyttöön, koska myös tuolloin sivustolla vaihtui taustajärjestelmä aika tiuhaan. Lisäyksenä myös se, että myös Gorothourille tuli aikanaan väännettyä kotisivut, mutta jotka sitten myöhemmin ajoin alas. Maksoin siis turhasta. Eli touhu oli kaikkea muuta kuin järkevää - kummassakin tapauksessa ensin valmiina olivat kotisivut, ennen kuin bändi edes varsinaisesti oli kasassa, tai biisejä nauhoitettu.
Kiinnostus bändin muilla osapuolilla oli silti pientä. Mukana oltiin puheissa, mutta teot uupuivat. Toisella oli jotain pelijuttuja yms. kiireitä ja toisella taas sydänsuruja todella vaikean parisuhteen takia, joka ajoi hänet sitten juomaan. Tilanne ärsytti itseäni suunnattomasti. Muu bändi otti enemmän kuin antoi: olin tukemassa parhaani mukaan heitä heidän ongelmissaan, mutta itse en saanut käytännössä mitään heiltä.
Aikojen saatossa luvattiin hommailla soittokamoja, mutta ainoa kuka niitä hankki oli minä. Muilla tuntui raha riittävän kaikkeen muuhun, mutta ei sellaiseen, millä voisi ehkä olla potentiaalia tulevaisuudessa. Lopulta erään käsirysyn jälkimainingeissa pistin yksitellen bändin jäsenet pihalle. Tämä käsirysy ei johtunut musiikillisista erimielisyyksistä, vaan ojennettiin toista bändiläistä kun oli jotain hölmöillyt toisen bändiläisen naisystävän kanssa. Ei siitä sen enempää. Aina sanotaan, että pitäisi mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta tuossa tilanteessa mentiin liikaa...
Ongelmat oli todellakin kuin rockbändillä, minkä lisäksi päätöstä avitti myös kummasti oma kyllästyminen muun bändin passiivisuuteen. Todellakin ensin laitoin basistin pihalle ja myöhemmin sitten rumpalin. Tai no: "basistin" ja "rumpalin". Huomatkaa lainausmerkit. Tämän jälkeen jäätiin käytännössä yksin, vaikkakin yritin uutta kokoonpanoa kasata kysymällä kahta uutta kaveria mukaan.
Tämä yhtye olisi toiminut nimellä Somnium X, toki tätä nimenvaihdosta puuhailin jo ennen kun pistin edellisen porukan pihalle. En tosin tiedä miksi, koska kuitenkin kaikki somet ja kotisivut oli hoidettu jo nimelle Dream Symphonies. Älkää kyselkö. En todellakaan tiedä. Oliko halu uudistua vai mikä?
Sovittelin aiemmin sävellettyjä biisejä uudelleen, mutta kyllä se mielenkiinto oli itselläkin hiipunut kaikkien vaikeuksien myötä, minkä lisäksi kaikki oli tavalla tai toisella myös nyt toisella rundilla passiivisia. Myös minä. Sitten erään valvotun yön myötä tulin siihen lopputulokseen, että tämä bändipelleily olisi nyt tässä. Tuona iltana ajattelin datailla läpi yön, koska silloinen läppärini oli lähdössä huoltoon outojen ääniongelmien myötä. Joutuisin tulevat viikot pärjäilemään tabletilla. Tämän yön tiimoilta sitten tulin siihen lopputulemaan, että muusikkoa minusta ei tule.
Uuden viikon kunniaksi olen ajatellut aloitella uuden elämän. Koskaan ei ole liian myöhäistä, sillä jos et yritä, et voi voittaa!
28.7.2014
Tämä julkaisu on henkilökohtaisesta Facebook profiilistani. Tämän myötä lähdin tavoittelemaan merimiesunelmaa, joka lopulta monen mutkan kautta vaihtui sitten kumipyöriin. Bändihomma oli tosiaankin nyt lopullisesti kuopattu.
Jälkipyykki
No ollaanko enää väleissä entisten bändikavereiden kanssa? Ollaan ainakin jonkinlaisissa. Toki huonoimpina hetkinä sitä on tullut mietittyä, että olisiko kannattanut kuitenkin bändistä erottamisen yhteydessä lyödä kaikki muutkin välit poikki heihin. Ja näitä vaikeita aikoja on ollut varsinkin viimeisen seitsemän vuoden aikana enemmän kuin tarpeeksi.
Toinen näistä entisistä bändikavereista sai elämänsä ruotuun kesän 2014 jälkeen, mikä on hyvä juttu. Ja samalla tiellä on vielä tänäkin päivänä. Vuoden 2014 lopulla alettiin kuvailemaan hänelle rakkaita sketsejä, jotka oli hänelle yhtä rakkaita kuin minulle tuo bändihomma. Tämä tuntui katkeransuloiselta, koska minun haaveet aikanaan sivuutettiin tylysti. Meininki tuota kohtaan oli käytännössä tyyliin "katsotaan katsotaan".
Koska en osannut kieltäytyä, niin olin sitten esittämässä kameroiden edessä mitä ihmeellisimpiä otuksia. Hienoja muistoja on kyllä jäänyt, mutta silti epämiellyttävältä tuntui, koska oma projektini ei koskaan saanut mitään suurempaa vastakaikua. Mielenkiintoiseksi tämän tekee vieläpä se, että nämä pätkät julkaistiin vain kaveripiirin kesken johonkin suljettuun ryhmään. Ei siis mitään suurempaa näkyvyyttä niille.
Myönnän, että minua ärsytti, suorastaan v*tutti se, että itse jouduin muiden unelmat toteuttamaan, kun oma ei saanut vastakaikua. Noh, olihan tuossa jotain suuren luokan suunnitelmia tuon kesän jälkeen jostain musajutusta, mutta se jäi. Nykyään en enää lähtisi heidän projekteihinsa mukaan. Toki jotain jammailua voidaan tehdä, mutta se jää siihen. Jotain torsoksi jääneitä räppibiisejä taidettiin äänittää, mutta ne jäi aina vähän keskeneräisiksi. Tai no, minä taisin olla vain yhdessä mukana räppäämässä. Nuokin taidettiin julkaista aika rajoitetusti vain kaveripiirin kesken.
Mitä tulee tähän sketsipelleilyyn, niin en ole ollut mukana enää vuoden 2016 jälkeen. Sain tuolloin viimeinkin suuni auki, kun halusin irtautua koko touhusta, toki bussinkuljettajaksi opiskelemaan pääsy taisi myös vähän avittaa tätä. Hyvä niin. Minua vielä tänäkin päivänä huvittaa kuunnella ajoittain marmatusta siitä, kuinka vaikeaa oli saada motivoitunutta porukkaa ympärille. Toki hänkin on nämä sketsijutut kuopannut, mutta silti. Olen monesti ajatellut, että nyt tiedät miltä minusta on tuntunut tämän bänditouhun suhteen.
No mitäs bändilleni nykyään sitten kuuluu? No se on vähän jäänyt. Tubettaminen on vienyt suuremman mielenkiinnon kuin nuo musajutut. Joitakin yksittäisiä kappaleita olen aikojen saatossa tehnyt ja julkaissut, mutta mitään albumeita en ole tehnyt - en sitten Gorothourin ainoan demon, jonka julkaisin 2013. Vuoden 2014 aikana bändini sai vihdoinkin nimen, joka on olemassa vielä tänäkin päivänä. Tämä nimi on Iced Hell, josta oli myös ns. suomenkielinen versio, eli Jäätynyt Helvetti. Katsotaan saadaanko koskaan mitään pihalle... Nimi on muistaakseni mukaelma Iced Eearthin nimestä. Joitain vanhoja biisejä olen sovittanut uudelleen ja itse asiassa ne ovat huomattavasti parempia kuin alkuperäiset. Vielä kun ne joskus saisi purkkiin.
Loppusanat
Mihinköhän tämä elämä olisi johtanut, jos olisi pitänyt pääni ja yrittänyt pysyä rocktähtenä. Tuskin olisin nykyisessä tilanteessani. Tosin voi olla, että elämä junnaisi paikallaan ja olisi ajanut ohi, koska menestyminen musamaailmassa on todellakin tuuripeliä. Toki on se nytkin ajanut ohi ja junnaa pahasti paikallaan.
Noh, ehkäpä siis tämän haaveen kuuluikin kuolla, koska olihan tämä muutenkin ns. teinihaave, eli haave ajoilta, jolloin kaikki ovet olivat vielä auki. Tämä haave on korvautunut uusilla ja nykyään saman mielihyvän tuo tubettaminen, vaikkakin itse pääaihe on monien mielestä aika huono. Eihän bussijutuissa ole mitään ideaa ja kuvastaa vain minun sisältököyhää elämää. Noh, sitä se kyllä onkin. Sisältököyhää ja junnaavaa.
Nykyään bändiprojektini kulkee mielessäni nimikkeellä "ehkä joku päivä, jos aika ja mielenkiintoa löytyy". Olen joskus pallotellut myös sitä, että tekisin sävellyksistäni teknobiisejä, mutta sekin on yllätys yllätys jäänyt. Joskus 2017 keväällä tätäkin tuli kokeiltua, mutta vielä tuolloin se oli aika hakuammuntaa, koska kaikki oli niin hakusessa soundeista lähtien. Joskushan näitäkin biisejä olisi syytä varmasti saada julkaistuksi, mutta milloin? Joskus? Ei koskaan? Ainoa varma vastaus, kuten monessa muussakin on: en tiedä.
Mutta tämmöinen oli minun tarinani rocktähtenä. Kiitos jos jaksoit lukea tämän tekstin. Rocktähti Holopainen sammuu ja hiljentyy taas hetkeksi - ainakin sinne saakka, kunnes hän keksii taas jostakin elämästä suuremmasta asiasta jotain uutta valittamista.