Instagramissa on ollut nyt trendinä muistella vuotta 2016 kuvien ja tarinoiden kera. Päätin lähteä tähän trendiin mukaan blogitekstin muodossa ja kertoa, minkälaista minun elämäni oli tuolloin. Eli kerran vielä: minun vuosi 2016. Olkaapa hyvä!
Kuva 1: Välivuosi
Vuosi 2016 oli minun viimeinen vuoteni työttömänä. Olin tosin kuntouttavassa työtoiminnassa, jotta päivissä olisi ollut jotain sisältöä, mutta sehän nyt ei tietenkään oikeaa työtä ollut. Varkaudessa työpaikat olivat aika kiven alla. Tässä kuvassa ollaan nauttimassa kauniista kevätsäästä Taulumäen torilla.
Vuosi 2016 oli samalla eräänlainen välivuosi ennen bussihommia.
Kuva 2: Hygieniapassi
Keväällä 2016 minulle alettiin puuhaamaan palkkatukitöitä paikallisesta ruokapalvelusta. Yksi etappi oli suorittaa hygieniapassi. Läpi meni pistein 38 / 40.
Kuva 3: Media-ala jää taka-alalle
Kevät 2016 oli viimeinen vuosi, kun toteutin asiakastöinä nettisivuja yms. Viimeinen niitti oli viimeisen asiakkaan ehkä jopa asiatonkin käytös minua kohtaan, jossa jo valmiiksi alhaista hintaa yritettiin tingata vielä alhaisemmaksi. Sata euroa nettisivuista on jo naurettavan alhainen – käytännössä jo puoli-ilmainen.
Lopulta palkkatukikuvioiden myötä pystyin sanomaan heipat media-alalle, josta ei sitä tulevaisuuden alaa minulle tullut. Paitsi ehkä somen osalta. En ole katunut tätä hetkeä laisinkaan.
Kuva 4: Palkkatuki hyväksytään
Toukokuun lopulla viimeinkin palkkatuki varmistui ja täten minulla oli elämäni ensimmäinen työpaikka käsillä. Työsuhde alkoi kesäkuun puolivälissä ja päättyi joulukuun viimeisenä päivänä. Samalla pitkähkö taipaleeni kuntouttavassa työtoiminnassa tuli päätökseensä.
Kuva 5: Aktiivinen vuosi YouTubessa
Vloggauksen saralla vuosi 2016 oli oikein työntäyteinen, vaikkakin menestys oli laihaa – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Videoita tuli puskettua pihalle melkeinpä viikoittain. Eipä ihme, että seuraavana vuotena niitä tuli vähemmän. Tosin vuosi 2016 oli tuolla hetkellä viimeinen ennen Holopaisen arkea -aikakautta.
Vain vuosi 2020 oli aktiivisempi julkaisutahdin osalta.
Kuva 6: Musajuttuja
Myös musajutuissa tuli aktivoitua jonkin verran ja sain nauhoitettua My Black Rose -demon, joka oli sillä hetkellä ihan jopa asiallisen kuuloinen. On se vieläkin, mutta ehkä muutamia asioita tekisin toisin. Katsotaan jaksaisiko vielä joskus äänitellä tämänkin biisin uusiksi.
Kuva 7: Tuntemattoman sotilaan uusintakierros
Kevät ja kesä meni Tuntemattoman sotilaan parissa, joka oli päätetty esittää uudelleen yleisön pyynnöstä paikallisen teatteriryhmän toimesta. Jo tuolloin tuntui siltä, että ehkä olisi voitu jättää väliin tai sitten olisi voitu lähteä muualle esittämään tätä.
Tuntui siltä, että uutuuden viehätys oli kadonnut ja omalta osalta tämä oli enemmän suorittamista. Olin kahden vaiheilla, lähdenkö uusintakierrokselle, mutta lopulta lähdin.
Toisella kierroksella omaa mielenkiintoa latisti se, että yhden lisäroolin saamista (kapteeni Kaarna) viivyteltiin aika kalkkiviivoille saakka, jotten minä sitä saisi vahingossakaan. Ehkä joskus kesällä opettelin vasta replat, kun tilanne ratkesi.
Kesä 2016 ja Tuntematon sotilas jäi viimeiseksi kerraksi, kun tein teatteria. Kokemus tämäkin.
Kuva 8: Palkkatukitöissä
Kesä kului Tuntemattoman sotilaan parissa, mutta myös töiden merkeissä. Varkaus tuli viimeistään nyt tutuksi. Esimerkki Könönpelto oli todella vierasta aluetta itselleni ja tiesin sieltä vain muutamia alueita.
Kuva 9: Ensimmäinen GoPro
Hommasin elämäni ensimmäisen GoPron vlogeja varten. Olin aiemmin kokeillut mm. Denveriä ja SJCamia. Tämä GoPro palveli minua uskollisesti aina tämän vuosikymmenen alkuun, jonka jälkeen lahjoitin tämän eteenpäin hommattuani huomattavasti uudemman tilalle. Tällä kameralla on tullut taltioitua tubettajan urani ”tähtihetket” vanhalle kanavalleni.
Kuva 10: Pääsykokeissa Kuopiossa
2016 loppuvuodesta kävin Kuopiossa logistiikan perustutkinnon pääsykokeissa. Noh, ihan putkeen ei mennyt koko homma, koska pääsykokeissa oli haastattelun lisäksi myös ”ajonäyte”, jossa yritettiin vissiinkin puhuttaa haastateltava ristiin.
Koska Kuopio ei tuolloin ollut minulle tuttua seutua, niin enhän minä osannut täällä ajaa. Ajattelin tuolloin, että opiskelupaikka jäi haaveeksi. Haastattelu itsessään meni hyvin. Yllättävänkin hyvin.
Mainittakoon, että erään ojaanajon myötä meinasin jättää hakematta koko koulutukseen. Sen verran söi miestä.
Kuva 11: Opiskelupaikka varmistuu!
Ilmeisesti osasin tarinoida sen verran hyvin, että opiskelupaikka napsahti. Olin varma, ettei tätä tulisi tapahtumaan.
Työkkäri ei tykännyt asiasta. Heidän mielestään palkkatyö oli etusijalla – ei opiskelu. Erikoisinta tässä oli se, että kyseessä oli palkkatukityö, eli käytännössä olin pätkätyöläinen ja nyt olen bussihommissa ollut täyspäiväisenä taas useamman vuoden ajan – kahdessa eri firmassa. Olisiko kannattanut kuunnella työkkäriä? Päätelkää itse.
Kuva 12: Viimeistä kertaa ruokajakelussa
Viimeinen päiväni ruokajakelussa oli 31.12.2016. Noh, ihan putkeen ei päivä mennyt, sillä onnistuin viimeisen työpäiväni kunniaksi rusikoida talon Hiacen tolppaan, jolloin irtosi vasemmanpuoleinen tai oikeanpuoleinen sivuvilkku. En muista enää kumpi oli kyseessä. Tästä sivuvilkusta sakin kuulla myöhemmin keväällä 2017.
Muuten vuoro meni ihan ok, jonka jälkeen alkoi pieni loma ja sitten paluu takaisin koulunpenkille.
Tämmöinen oli minun vuosi 2016 pähkinänkuoressa. Kiitos kun luit artikkelin. Palaamme taas astialle seuraavan blogitekstin parissa. Sitä odotellessa, se on moro!