Olen kesästä 2024 onnistunut pudottamaan painoa lähemmäksi 40 kiloa. Matka ei ole ollut helppo ja välillä on tullut takkiinkin, mutta isojen poikien mukaan se kuuluu asiaan. Ja kun tiedostaa sen, ettei se ole rasvaa, vaan nestettä, niin se kyllä poistuu sitten aikanaan.
Olin ennen kesän 2024 ”läpimurtoa” taistellut vuosia painoni kanssa. Välillä onnistuin karistamaan sitä, mutta takaisinhan ne sitten hiipivät. Parhaimmillaan puntari näytti yli 120 kiloa ja painoindeksi huusi punaisena vaikeasta ylipainosta.
2024 kesäkuussa aloitin sellaisen Burn-treeniohjelman, jolla tavoitteena oli saada kevyempi elämä. Silloisella kunnolla sain vain paikkani kipeiksi. Kävely oli vaikeaa. Todella vaikeaa, mutta taistelin eteenpäin.
Valitettavasti painoa ei tippunut. Olin pettynyt. Tosin en pystynyt tuolloin seuraamaan painoani, koska minulla ei ollut vaakaa. Ja se lannisti kummasti, varsinkin kun kuukauden sisään olit saanut kuulla huomauttelua ylipainosta eräältä kollegalta.
Heinäkuun alussa sitten tapahtui läpimurto kiitos Arto Anttilan, joka puhui minulle pätkäpaastosta. Tosin oli puhunut aiemminkin tästä, mutta silloin suhtauduin tähän skeptisesti, koska pelkäsin kehon menevän säästöliekille, joka johtaisi taas siihen, ettei paino tippuisi.
Nyt oli ”kaikki tai ei mitään” -meininki, eli oli pakko onnistua, koska olin jo vuosia ollut 120-kiloinen. Välillä käytiin allekin, mutta nopeasti tulivat takaisin, kuten sen kirjoitinkin.
Halusin kuitenkin pysyvän elämäntapamuutoksen, koska yksinkertaisesti en voinut hyvin kehossani. Sille on vuosien aikana ilkuttu enemmän kuin tarpeeksi ja olenhan minä saanut haukkumispalautteen, jossa kaiken muun ohessa haukuttiin vielä pullukaksi. Kiitos tästä.
Voin sanoa, että pätkäpaaston ja kotitreenin yhdistelmällä tahti on ollut välillä aika tappotahtia ja on jotkut jo huolestuneetkin, että ollaanko matkalla kohti syömishäiriötä. Noh, ei olla. Välillä pitää käydä pohjalla, jotta voi taas muuttaa kurssiaan.
Tällä hetkellä painoa on tippunut epäonnistumisista huolimatta sen verran, että suuria pudotuksia ei enää tapahdu, tai ne eivät ole kestäviä. Nyt pitää ruveta fiksaamaan ruokarytmiä, jotta esimerkiksi ahmiminen jäisi pois.
Mainintana, että vaikka marraskuun lopulla onnistuttiin rikkomaan 40 kilon raja, niin ”takkiin” on tullut sen jälkeen. En syitä ala luettelemaan, koska tämä kuuluu asiaan.
Ehkäpä on syytä harventaa punnitusvälejä, jotta saisi paremman kuvan. Ehkä painoin keikkuminen 1,5 kilon verran kuuluu asiaan ja on viesti, että muutetaan taas kurssia. Tahtotila on kuitenkin se, että en enää ikinä halua näyttää samalta kuin esimerkiksi vuonna 2023. Tai 2024.
Minä ”itkin” vuosia mielessäni, miten olen päästänyt itseni todella huonoon kuntoon ja kuinka pidin tyyliin 2015 versiota itsestäni ylipainoisena. Hauskinta on nyt se, että olen kevyempi kuin silloin.
No miten minä sitten aloin lihomaan?
Vuonna 2012 ”saavutin” sadan kilon maagisen rajan, johon paino jämähti vuosiksi. Yritin omilleni muutettuani tiputtaa painoa, mutta mitään ei tapahtunut. Paino vain junnasi paikoillaan.
Uskon muutoksen huonompaan tapahtuneen vuoden 2016 lopulla. Minulle alkoi kertyä ongelmia, jotka rajoittivat mm. lenkkeilyä. Ahdistus kasvoi ja stressi siinä samassa. Sitten vuoden 2017 kevään aikana alkoi kertymään lisää ongelmia, jotka pahensivat alakuloa.
Kuvioihin astui sitten pienimuotoinen lohtusyönti. Mm. Lidlin paistopisteen donitsit olivat hyviä. Oikeasti. Niitä tuli mussutettua enemmän kuin tarpeeksi ja ne eivät olleet yksittäisiä kappaleita, vaan kourallinen. Ja tämä toistui usein.
Herkuttelu ja liikkumattomuus ei voi olla vaikuttamatta painoon ja sehän alkoi nousemaan. Muistelisin olleeni aika lähelle 120-kiloinen vuoden 2017 loppuun mennessä. Päälle vielä bussihommien tuoma epäsäännöllisyys.
Pahimman itsetuntooni vaikuttaneen kommentin tuolloin sain baarissa Varkaudessa, kun joku nainen ihan pokkana sanoi minulle, että pitäisi laihduttaa 20–30 kiloa, jotta naiset kiinnostuisivat minusta. Kiitos tästä ja tämä jäi vuosiksi kummittelemaan mieleeni ja kummittelee edelleen.
Olin tuolloin ehkä 115 kiloa, ehkä jo lähelle 120 kiloa. En muista. Suunta oli joka tapauksessa ylöspäin tuolla hetkellä.
Jo tuossa vaiheessa tiesin bussihommien pitkien päivien vaikutukset: vapaa-aikaa lähtee kerralla pois ja sitä lähtee paljon.
Kuulostaa tekosyiltä, mutta jos parhaimmillaan käyt kotona tunnin kääntymässä, niin kerro mihin lisäät esimerkiksi salitreenit? Varsinkin jos haluat nukkua kahdeksan tuntia?
Vaikka tilanne 2017 syksyllä alkoi tasaantumaan, niin herkuttelu ei jäänyt. Makeaa tuli syötyä ja roskaruokaa siinä ohessa. Totta kai se jäi sitten ”kylkiin”.
Vuoden 2018 aikana sain yhden ongelman ratkaistua ja aloin lenkkeilemään – niin paljon kuin kerkesin. Kävin tuossa vaiheessa Mikkelissä töissä, joten työmatkaa Varkaudesta oli jo jonkin verran, joka vei vähissä ollutta aikaa.
Sitten lähti kortti hyllylle kaahailun seurauksena, jonka jälkeen sitten tuli pieni luova tauko bussihommista. Kerkesin jopa lenkillekin ja saatoin tehdä oikeasti aika pitkiäkin lenkkejä, mutta paino ei vain tippunut. Se junnasi ehkä edelleen jossain 120 kilon hujakoilla.
Ja tätä painoni teki vuosia. Olin vähintäänkin 120-kiloinen ehkä kuusi vuotta, toki välillä saatiin tippumaan painoa, mutta kyllä se takaisin kipusi 120 kiloon.
Ehkäpä tuolloin ei ollut niitä työkaluja painonhallintaan toisin kuin nyt. Ja ehkäpä myös annoskoot ja ylipäätään ruokailutottumukset olivat vähän vain pielessä.
Edes työmatkan lyhentyminen ei saanut aikaan mitään ihmeellisempiä pudotuksia, vaikka nyt päivästä vapautui peräti kaksi tuntia aikaa esimerkiksi lenkkeilyä varten. Noh, ei pudonnut vaan junnasi ja junnasi.
Hetkellinen apu ja väsyminen ennen läpimurtoa
Vuoden 2020 lääkityksen korjaamisella saatiin painoa pois, kun nesteitä alkoi poistumaan kehosta. Muistelisin, että tämä pudotus oli hetkellisesti jopa viisi kiloa.
Niin tiedoksi, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa, jonka yksi oire voi olla myös painonnousu.
Uuden vuosikymmenen kunniaksi aktivoiduin liikunnan saralla jonkin verran ja pyrin sitä harrastamaan vähintään 1,5 tuntia viikossa.
Noh, tätä jatkui vuoden 2021 lopulle saakka, jonka jälkeen sitten yksinkertaisesti väsyin, kun alkoi työvuorot pidentymään ja aika käymään vähiin, minkä lisäksi tulokset eivät tuntuneet näkyvän missään. Sitten iski pitkähkö ”luova” tauko liikunnan suhteen ja paino hiipi takaisin 120 kiloon.
Tätä vaihetta kesti varmasti pitkälti vuoteen 2024 saakka, tosin välillä liikuntaa oli enemmän, mutta muuten se oli huomattavasti vähemmän kuin ”kulta-aikoina”. Syöminen pysyi samana, eli homma ei todellakaan ollut balanssissa: kaloreita tuli enemmän kuin niitä kulutettiin.
2024 aloin taas aktivoitumaan liikunnan suhteen, mutta paino ei tippunut. Ei ennen heinäkuuta. Pahin pettymys oli epäonnistuminen ”Burn”-treeniohjelmassa, jonka aikana paino ei tippunut, vaikka treenejä teinkin. Ainoastaan sain paikat jumiin ja kipeiksi. Jotain tein väärin.
Sitten koitti vihdoinkin heinäkuu, hommasin vaa’an ja kas: totuus valkeni, ettei paino ollut tippunut. Epäonnistunut punnitus toi tulokseksi 121,5 kiloa.
Miksi epäonnistuminen? Siksi, että olin kerennyt syömään ennen punnitusta. Ei sen suurempaa draamaa. Tosin oletin painon olevan enne punnitusta 110 kiloa, mutta totuus oli todellakin jotain ihan muuta.
Läpimurto tapahtuu
Tosiaan punnitus sai aikaan halun muuttaa tilannetta. Miten pitkään menisi, että historia toistaisi itseään, eli 120 kilossa junnaus loppuu ja paino kasvaa toiset 20 kiloa esimerkiksi? Nyt oli pakko alkaa toimia, mutta miten?
Arto Anttila vinkkasi uudelleen pätkäpaastosta, joten päätin lähteä tähän viimeisenä keinona. Pelkäsin samalla säästöliekkiä, mutta kokeillaan ja katsellaan. Arto oli tästä vinkannut minulle aiemminkin, joten päätin tutustua aiheeseen ja päätin ottaa ”ohjelmaksi” 8 tunnin syömisikkunan ja 16 tunnin paastoajan. Tätähän voi muutella mielensä mukaan.
Ja kas: paino alkoi tippumaan. Ensimmäisen kuukauden jälkeen painoa oli tippunut viisi kiloa. Vau. Toki pelkkää paastoamista tämä ei ole. Monet luulevat, että olen kiloni tiputtanut pelkästään paastoamisella, mutta näin ei ole.
Buustaan ”rasvanpolttoa” kotitreenillä, eli kuntopyöräilyllä, tiukalla lenkkeilyllä sekä kahvakuulatreenillä. Kaikkea näitä olen myöhemmin joutunut tiukentamaan, eli kahvakuulaan on tullut lisää toistoja jne. ja mukaan on astunut myös viime kevään ”Burn”-treeniohjelmasta tuttu ”tabata”, johon myöhemmin koostin ohjelman tiukimmat sarjat.
Eli pelkästään nälkäkuurilla ei rasva ole palanut. Korjataan nyt tämä harhaluulo, koska moni kyselee, että vieläkö paastoan.
Noh, tästä pätkäpaastosta tuli itselleni loppuelämän juttu. Aikaa ei ole varsinkaan yksinasuvana hirveästi juosta salilla tai käydä lenkillä, mutta tämä pätkäpaasto ehdottomasti auttaa siihen, ettei myöskään kiloja kerry, kun keho polttaa rasvan omaksi tarpeeksi.
Loppusanat
Mutta siis lyhykäisyydessään vastaus siihen, miten lihoin 120-kiloiseksi? Huonot syömistottumukset, liian isot annoskoot, lohtusyönti ja liikkumattomuus. Tässä on resepti lihomista varten valmis. Älkää ottako kokeiluun. Kiloja on helppo kerryttää, mutta ihanuus alkaa siitä, kun nämä pitäisi saada pois! Tiedän mistä puhun, koska yritin niin pitkään ennen lopullista läpimurtoa.
Ja KUN saavutan tavoitepainoni, niin työ ei lopu siihen, vaan se jatkuu. Taktiikka on vain muutettava erilaiseksi ja siten, että painonputoaminen saadaan stopattua, koska riski alipainoiseksi laihduttamiselle on. Onneksi nyt on keho pistänyt jo vastaan ja paino ei putoa enää samaan tahtiin, kuin esimerkiksi vielä satakiloisena.
Toivon, että tämä oli samalla vertaistukea kaikille niille, jotka painivat ylipainon kanssa. Jouduin taistelemaan vuosia ja vuosia, että sain edes kilon pois. Toki välillä näkyi valoa tunnelin päässä, mutta se valo tuli junasta, eli muutos ei ollut kestävä, koska muuten elämäntavat olivat pitkälti samat.
Nyt on tilanne kuitenkin toinen ja katson tarkemmin syömistäni. Toki nyt on vähän lipsunut, mutta ruotuun on pakko palata, koska kyllä ne kilot takaisin osaa tulla. Routa porsaan kotiin ajaa.
Kun saavutan tavoitepainoni, niin homma ei ole siinä. Totesin tämän eräälle kyselijälle, että tämä on loppuelämän riesa. Toki paino vaihtelee paljonkin viikossa ja sallittakoon se, mutta kunhan se on vain hetkellistä eikä pysyvää se muutos/ vaihtelu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että paino ei saa alkaa nousemaan liikaa.
Haaste on vastaanotettu, mutta laihdutetaan ensin normaalipainoiseksi. Tällä hetkellä se on muutaman kilon päässä, eli painoindeksin mukaan olen normaalipainoinen 79-kiloisena.
Kiitos blogitekstin lukemisesta ja jos kysyttävää heräsi, niin kysykää. Vastaan kun kerkeän. Voitte jättää kysymyksiä palautelomakkeen kautta.
Kiitos ja näkemiin.